Kävimme Tuiskun kanssa treenaamassa taas sunnuntaina. Ajattelimme, että teemme kokeenomaisen treenin. Kokeenomaisella tarkoitan sitä, että jokainen liike loppuun asti, ei välillä palkkaamista, kehua saa, sekä käyttää ylimääräisiä käskyjä, lisäksi tarkoituksena oli, että jos Tuisku ennakoi niin en tee loppuun asti kyseistä liikettä.

Noh any way... Tuisku seurasi hyvin, jopa katsoi minuun, elikkä katsekontakti oli melkoisen kunnossa koko seuraamisen ajan. Saman tien, kun käännyin, pysähdyin tai annoin jonkin käskyn Tuisku teki niin kuin kuuluikin. Liikkeestä maahan menossa ja seisomisessa Tuisku ei ottanut edes yhtä askelta. Jeij, hyvä Tui! :)

Luoksetulo, luoksepäästävyys ja paikalla makuu... Luoksetulo oli yhtä nopea ja varma kuin aina ennenkin. Luoksepäästävyydessä Tuisku istui nätisti vieressä, niin kuin kuuluukin. Paikalla makuussa ei ollut ennakointi ongelmia. Ainoana miinuksena voin sanoa, että maahan meno saisi olla nopeampi paikalla makuussa.

Sitten se meidän iänikuinen probleema... estehyppy. Tuiskun kanssa olemme treenanneet hyppyä todella paljon onnistumatta, kunnes keksin keinon jota eräs treenikaverimme on joskus käyttänyt koirallaan, näinpä olemme saaneet hypynkin onnistumaan. Siitä saamme olla erityisen ylpeitä!! :)

Maaliskuussa sitten kisaamaan, ja katsotaan tuleeko sieltä se ALO1, joka treeneissä olisi tullut (liikkuri ja häiriökin löytyi).

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat myöhemmin...