Aamulla, kun heräsin olin aivan varma, että tästä päivästä tulee hyvä ja saan vain makoilla koko päivän. vaan toisin kävi... en tosin valita ollenkaan päivän ohjelmasta. :)

Ensimmäisenä pääsimme Kaapo-kaverimme (kultainennoutaja) kanssa leikkimään lumihankeen. Kivaa oli :) Sen jälkeen pääsimme vielä tuon yhden perheenjäsenen vanhempien luo käymään. Oli oikein mukavaa saada syödä herkkuja ja vain nauttia rauhasta ja rapsutuksista. ...kunnes, sinne tuli lisää vieraita. Taru syötti minulle keksiä, en tosin ymmärrä miksi, ja Tane haukkui, totesin siis että minunkin pitää jotain sanoa. Noh kaikki meni kuitenkin hyvin loppujen lopuksi ja hekin rapsuttivat meitä, Tane vain hieman arasteli mennä heidän lähelleen, mitähä silläki oli sielä korvien välissä silloin :P

Kun pääsimme kotiin sain hetken makoilla rauhassa rakkaalla pedilläni. Aah, tätä elämän ihanuutta! Sitten kuuntelin ja haistelin, voiko se olla, voiko? Kyllä, LIHAPULLIA! Sen jälkeen aloin paremmin kuuntelemaan mitä nuo kaksijalkaiset naiset puhuivat. He puhuivat harkoista. Mitkähän harkat oli kyseessä? Noh, eipä sillä väliä, lihapullia ainakin saisin.

Yllätyksekseni menimmekin sinisellä isolla autolla, emmekä pienellä punaisella.. minme ihmeeseen olin matkalla? Sekin alkoi minulle selvitä vähitellen, kun menimme tuttujen paikkojen ohi. Ihmettelin, mitä oikeen tapahtuu, kun en pääse autosta pihalle... Pääsin kuitenkin vihdoin pihalle autosta ja tiesin, että pääsen tokoilemaan.

Menin sisälle ovesta, Tarun takana, höh... ja näin Sonjan, johon jo pikkupentuna olen tutustunut. Sitten näin sen kamalan metallihökötyksen, hyppyesteeksi taidetaan kutsua. Harjoittelin siis hyppyä, se meni hyvin aina, kun sain sinne esteen taakse sen suussasulavan namin. Sitten minua kiusattiin... sielä ei ollutkaan namia... toista kertaa en samaa virhettä tehnyt :P

Sitten leikimme leikkiä, jota on turhankin usein leikitty. Leikimme leikkiä, jossa jahtaan namia ja menen maahan (miksi ihmeessä??!?) ja sitten saan namin. Sanoi se tyttö myös minulle "maa", luuleeko se minua ihan tyhmäksi, tietysti tämä on maa eikä taivas...!! Tuon ihmeellisen leikin jälkeen sain tehdä jotain tosi kivaa, sain hakea patukkaa, JEE!!! Sitten sain jatkaa tätä nopeata leikkiä, tosin taas minun piti totella käskyjä. Oli kuitenkin todella kivaa tulla Tarun luo, siltä sain taas lihapullan, nami nami! Viimeisenä harjoittelimme seuraamista. Ei se ihminen minua osaa oikein seurata, päätinpä sitten seurata häntä. Kaiken kaikkiaan oli kiva reissu! :)

Luulin jo, että vihdoin pääsisin kotiin syömään... mutta ei. Seuraavaksi menimme käymään tuolla yleisellä treenipaikalla, jossain tuola liikenteen ja puitten välissä. Ja esiin otettiin remmi, jota saan käyttää aina niissä juoksu ja seisomis kekkereissä... näyttelyiksi kutsutaan. Jouduin juoksemaan Tarun kanssa siinä liukkaalla maalla, monta monta kertaa. Päätin sitten vähä laittaa vastaan ja hyppiä hieman, mutta minut estettiin. Loppujen lopuksi juoksin ihan hyvin, sekä se alkoi jo olla kivaa. Juoksemisen lisäksi minun piti seistä paikallaan tuola kylmässä, kun minun jalkoja laitettiin, mitähän järkeä siinäkin oli, kyllähän minä seisoa osaa!!?! Joka tapauksessa taisin sekä seistä että juosta hyvin, kun sain PALJON lihapullia palkaksi. Kyllä kannatti olla treenaamassa.

  

             Tuisku seuraa                      Tuisku odottaa lupaa saada hypätä

Se suuri sana, LIHAPULLA, on se mikä minut saa tekemään kaikkea kivaa, Tane oli tosin mustasukkainen, kun sille kerroin päivästäni. Söimme Tanen kanssa ruoan ja saimme vielä kalaakin maistaa. Nyt tää poika menee ruokalevolle ennen iltalenkkiä.